sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Madeira osa 11. Levada do Norte

Kävelyviikkomme Madeiralla jatkuu.
Sihtasimme seuraavan retkemme eteläisen rannan Levada do Nortelle. Sille pääsi helposti Boa Mortesta, snacbar O Pinheiron yläpuolelta.

Levadalle olikin harvinaisen hyvä opaste. Me lähdimme oikealle Quinta Granden suuntaan.




Edellispäivän vuoristoseikkailun jälkeen levadan levollisuus tuntui oikein mukavalta.



Varsin pian avautui korea maisema Campanarion laaksoon ja merelle.

Tämäkään levada ei ole mikään koriste, vaan se kuljettaa vettä paikallisille pikku viljelyksille.





Sopuisa vuohi paistatteli lunkisti päivää levadapolulla.
Se antoi kulkijoille tietä tottuneesti ja ilman suuria seremonioita.

Rinteissä viljellään kaiken muun lisäksi myös sokeriruokoa, joka aikoinaan toi saarelle suuria tuloja.
Siitä on jalostettu muunmuassa Poncha, tuo kotipolttoisten viinojen paikallinen aatelinen.







Paikoin levada luikerteli eteenpäin rutikuivana.
Nämä ovat asioita, joita voi ymmärtää vain paikallinen maajussi.

Madeiralaiset ovat innokkaita grillaajia. Ympäri saarta on rakennettu grillejä, joihin voi sytyttää tulia koko perheen iloksi.
Tässä vasta viritellään tulta, eli lauantain retkilounasta valmistellaan.
Istuimme tauolla katselemassa, kuinka korkealle liekit mahtavat nousta. Korkealle kohosivat.

Sitten jatkoimme matkaa.

Tuo keltainen häkkyrä häkissä on kuulemma infrapunamittari, joka mittaa veden korkeutta levadassa.


Tämä oli siitäkin hauska levada, että sen varrella oli useita kissoja.

Niillä kaikilla tuntui olevan hallussa oma pätkänsä reitistä.
























Yllättäen rinteessä kasvoi myös kaktuksia. Niitä ei ole kovin usein levadoilla näkynyt.



Levada do Norte on pitkä ja polveileva. Aikamme käveltyämme katsoimme oikean kohdan kääntyä paluumatkalle. Ihailimme hetken madeiralaista tunnelointitaitoa ja meren horisonttia. Sitten käänsimme tossut toiseen suuntaan.


Palatessamme tutulle taukopaikalle lauantain lounas oli hyvässä jamassa. Saimme yllättäen kutsun osallistua ruokailuun. Viini, leipä ja makeat keitetyt perunat maistuivat ihanilta. Obrigado!
Jos olisimme malttaneet viipyä vielä hetken, olisimme saaneet myös lihaa grillistä.

Jatkoimme paluumatkaa hilpeinä ja iloisina madeiralaisten vieraanvaraisuudesta.






Kartta: Madeira Tour & Trail
Tämä oli mukava pätkä Levada do Nortea. Aloitimme vasemman reunan kahvikupista ja käännyimme paluumatkalle osapuilleen oikean reunan kupin kohdalta. Käveltyä tuli n. 10 km.
Saimme kulkea madeiralaisten monimuotoisten viljelysten halki.
Ja miten hyvältä maistuikaan paikallisten vieraanvaraisuus.



tiistai 15. toukokuuta 2018

Madeira osa 10. Pico Arieirolta Pico Ruivolle


Vaellus Pico Arieirolta(1816mpy) Madeiran korkeimmalle huipulle Pico Ruivolle(1862mpy) on henkeäsalpaava taivallus saaren katolla.

Me läksimme matkaan aurinkoisena, mutta hyvin tuulisena aamuna. Arieirolla oli aika hyinen keli, onneksi oli varavaatetta mukana.

Kovin moni oli saanut saman idean, ja niin päädyimme kävelemään pitkässä, onneksi ajoittain katkonaisessa letkassa.
Suurin osa porukasta käveli vain yhteen suuntaan. Me tekisimme retken edestakaisin.


Ylemmässä kuvassa luodaan katsahdus taaksepäin. Pico Arieiron pallopää siellä vielä möllöttää.

Tuulisen sään ansiosta pilvimassat seikkailivat reitillämme peittäen tuon tuostakin upeat maisemat.


Näköalatasanne
Miradouro Ninho da Manta on sekin pilvien
keskellä.

Se näkyy just ja just kuvan yläosassa.

Vielä vilkaisu taaksepäin.

Harjanteen laella kuljetaan moninaisia, varsin jyrkkiäkin portaita pitkin.

Kova tuuli lisäsi jännitysmomenttia vaarallisten rinteiden kohdalla.



Eihän tuosta ehkä oikeasti pääsisi putoamaan, mutta huonosti kävisi jos tuuli veisi mennessään.


Kun pari vuotta sitten taivalsimme Arieirolta Ruivolle, meillä oli mahdollisuus valita kahdesta reitistä.
Nyt siihen on tullut muutos, eikä vaihtoehtoja enää ole.

Entinen "tunnelireitti" on nyt se ainoa. Paitsi että sitäkin on muutettu.

Eikä kyllä helpompaan suuntaan.
Tässä kohdin vanha "tunnelireitti" jatkoi suoraan eteenpäin suht tasaisena ja helppokulkuisena.

Nyt opaste osoittaa vasemmalle jyrkkään alamäkeen ja sen jälkeen ylämäkeen ja sitten alamäkeen...











Reitti on linjattu uudelleen jyrkkiin rinteisiin ja kulkijoille on rakennettu aika kammottavia metallisia portaikkoja.

Niillä kulkeminen oli raskasta ja ... metallista. Tuli sellainen tehdasmainen tunnelma. Ei kiva.

Tälläkohdin aloimme miettiä, josko Pico Ruivolle edes kannattaa jatkaa. Näköalan takia ei ainakaan, sillä pilvisyys lisääntyi kokoajan.

Koska tiesimme, että paluumatka Arieirolle on nousujohteista, olimme siviilirohkeita ja käännyimme takaisin.

Uutta reittilinjausta hiotaan vielä uusilla kaiteilla.

Miten ovat mahtaneet kuskata aggregaatin tänne ylös?














Tästä alkaa kivinen portaikko, joka käytännössä loppuu vasta Pico Arieiron huipulla.

No on siinä toki muutama tasainenkin kohta....









On aika riisua takit ja antaa hien virrata.







Välillä on pakko pysähtyä ja ihailla taakse jääneitä maisemia. Itseasiassa aika useinkin. Tuolta nousimme, mutta vielä on portaita edessäkin.


Mikä retken alussa laskeuduttiin kepeästi alaspäin, on nyt kiivettävä ylös.



Ja mehän kiipeämme.



Tuuli tuivertaa edelleen vilkkaasti ja pilven riekaleet kulkevat polkumme poikki.






















Korkeimmalla kohdalla poseeraava pallo houkuttelee, mutta on se vielä kovin kaukana.



Vaellus Pico Arieirolta Pico Ruivolle on koettava. Uudet metalliportaikot ovat syvältä, eivätkä ne sovi ympäristöönsä. Mutta maisemat ovat edelleen upeita, ja reisilihakset pääsevät näyttämään salatut voimansa.
Kävelyn alussa laitoimme päälle kännykän seurantalaitteen. Sen mukaan kävelimme n. 10 km, kulutimme aikaa neljä ja puoli tuntia, ja nousimme + laskimme osapuilleen 1280 metriä.

perjantai 11. toukokuuta 2018

Madeira osa 9. Levada do Moinho + Levada Nova



Kiehtova kahden levadan combo Madeiran eteläisellä rannikolla on avarien maisemien kävely.
Levadat do Moinho ja Nova kulkevat samassa rinteessä, toinen toista parikymmentä metriä ylempänä.

Joissain lähteissä kehoitetaan aloittamaan tämä seikkailu levada Novasta, mutta sutjakkaammin retki sujuu, kun ensin suuntaa alemmalle levada do Moinholle.

Sille pääsee Lombada do Ponta do Solin kirkon nurkalta.

Alkumatkasta kuljetaan halki pienten viljelysten ja suurten kotieläinten.
Rinteessä näytti kasvavan ainakin pottua. Siitä saadaan Madeiralla parhaimmillaan neljäkin satoa vuodessa.

Levada on huollon alla ja siksi sen vesimäärää oli just nyt rajoitettu.

Lapiomiehellä on kova homma siivota soraa ja liejua rännin pohjalta.


Levadoilla on silloin tällöin tällaisia pikku sortumia.

Rinteestä putoavat kivet ja puunrungot vievät kaiteita ja kivetyksiä mennessään.

No problem, tästä oli helppo kävellä.

Olipa ystävällistä rakentaa pieni katos suojaamaan kulkijaa.



Tuosta rinteestä saattaa tipahdella muutakin, kuin muutama vesipisara.


Isomman purosen kohdalla katos ei riitä, vaan kävelijät ohjataan astinkivien avulla virran yli.

Tulva-aikaan tosin moisista kivistä tuskin on hyötyä.

Uomasta päätellen tässä on aika ajoin varsinainen koski.

Kun levada do Moinho päättyy, noustaan muutama kymmenen metriä kiviportaita levada Novalle.


Yleensä levadakävelyt ovat hyvin tasaisia, joten rappujen nousu on osavaa vaihtelua.

























Nyt nokka on käännetty vastakkaiseen suuntaan ja paluumatka alkaa.

Maiseman vihreys ja vehreys on kyllä ällistyttävää.













Mahtava veden jylinä johdattaa mielenkiintoiselle putoukselle.

Kallion kulumisesta näkee, että tarvittaessa vesi virtaa pitkin useampaa uomaa.









Vesimassojen ihailun jälkeen edessä on tunneli, joka on sen verran pitkä, että täytyy kaivaa fikkari repusta.









Tunnelin suulta katsottuna vesiputouksen ja sitä ympäröivien kallioiden mittakaava paljastuu.


Levada Novalla on paljon kaiteettomia kohtia. Pudotusta alaspäin voi olla kymmeniä metrejä.

Joku onneton on tällä kohdin astunut harhaan.










Pian saadaan nauttia merellisistä maisemista.


Kirkko, jonka nurkalta lähdimme kävelemään, nököttää omalla kukkulallaan.
Novalta laskeudutaan jyrkkää asfalttitietä kirkon kupeeseen.



Retken pituus oli runsaat 10 km.


Tänne voisi kyllä joskus tulla uudelleen.
Kartta: Madeira Tour & Trail