torstai 1. joulukuuta 2016

Metsien kätkemä kansien välissä

Kun Metsien kätkemä alkoi telkkarissa alkukesästä, olin valmiiksi asennoitunut kriittiseksi ja vastahankaiseksi.

En halunnut katsella mytologista tekotaiteellisuutta ja kuunnella diipadaapaa.

Siinäpä kävi niin, että sarjan mytologisuus kulkikin juuri sillä tasolla, jonka tunsin omakseni. Diipadaapaa ei tullut, vaan mielenkiintoisia aneknootteja historiasta ja luonnon salaisuuksista.

Kaiken kruununa oli upea kuvaus, jonka mahdollisti taitava kopterikameran käyttäjä.

Kun telkkasarja ilmestyi kirjana, olin taas epäilevällä kannalla.

Miten kaikki se luonnon kauneus saataisiin vangittua kirjan sivuille?

Reetta Ranta ja Antti Huttunen onnistuvat siinä yllättävän hyvin.
Tosin saattaa olla niinkin, että täydennän kirjan kuvitusta muistikuvillani telkkasarjasta.

Liikkumaton kaksiulotteinen muuttuu komeasti kuvatuksi, liikkuvaksi ja moniulotteiseksi.
Kirja voittaa tv-sarjan tekstillään.

Kirjan sivuilta kerrotut jutut eivät katoa kuuntelun jälkeen, vaan niiden pariin voi palata, miettiä sanavalintoja ja antaa mielikuvituksen kuvittaa painettua sanaa.
Suomen luonto, ikiaikaiset polut, kosket, järvet ja korvet. Puhumattakaan soista, tuntureista ja pitkästä rannikosta.

Kaikkia niitä on kuljettu, kuvattu ja sanoitettu.
Kirja vie lukijansa etelästä pohjoiseen.
Mukana on tuttuja paikkoja ja monta uppo-outoa.
Kirjaa selatessaan on helppo löytää mielimaisemansa.

Ja ne tuntemattomat, jotka vielä odottavat tutustumista.


Kuten tv-sarjassa, myös kirjassa on retkieväsvihjeitä.

Niitä on hauska lukea, ja niille on annettu just sopivasti tilaa.
Ne täydentävät tarinaa, mutta eivät ole liian runsaita.



Vaikka Metsien kätkemä tavallaan kattaakin koko maan, jää monen monta paikkaa vielä kurkkaamatta, monta omituista tarinaa kertomatta.



Lyön kuksani vetoa siitä, että tulossa on lisää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti