torstai 28. huhtikuuta 2016

Maininki vie melojaa


Mies saa potkut työpaikaltaan... tai oikeastaan hän saa mahdollisuuden sanoa itsensä irti, jottei saa potkuja.

Mitä hän tekee?

Hän lähtee melomaan kajakillaan 1300 kilometriä suomen rannikkoa.

Lähtö on Virojoelta venäjän rajalta, maali on Röytässä, ruotsin rajalla.

No okei, eihän se näin simppeliä oikeasti ole.

Ensin podetaan angstia, maataan sohvalla, tuijotellaan ikkunasta.
Katkeruus monikymmenvuotisen työuran loppumisesta on käsinkosketeltavaa.

Ja loppumatonta.
Pekka Lassila kirjoittaa retkestään kirjan Maininki.

Siinä hän kuvaa kuukauden mittaista melontaa pitkin suomen rannikkoa.
Kajakissa on kaikki, mitä moisella matkalla tarvitaan.
Rannikon kaupat, kioskit ja ravintolat mahdollistavat säännöllisen muonituksen ja varastojen täydennyksen.

Teltta turvaa tarvittavat yöunet.
Heti alusta on selvää, että Lassila on kokenut meloja.
Hänellä on tuntuma vesillä liikkumisen todellisuuteen ja monien melontaretkien aikana testatut varusteet.

Ja paljon mielenkiintoisia muistoja aikaisemmilta retkiltä.

Olisipa hän raaskinut laittaa kirjaansa enemmän kuvia tästä pitkästä melonnasta. Nyt niitä on vain yksi päivää kohden, mikä on ihan liian vähän.
Minunlaiselleni sisämaan kasvatille kirja on opettavainen kuvaus pitkän rannikon historiasta, luonnosta ja nykypäivän elämästä.

Lassila on perehtynyt reittinsä erityispiirteisiin ja hän osaa kirjoittaa merkilliset, surulliset ja liikuttavat tarinat niin, että niitä on ilo lukea.

Matka taittuu päivä kerrallaan, melanveto kerrallaan.
Välillä edessä on tyyni ulappa, mutta useimmiten aallokko ja kivikkoiset rannikot.

Teltalle löytyy hyviä ja todella hyviä paikkoja rannan tuntumasta.
Usein matkaaja pääsee yöksi myös saunamökkiin tai kalamajan penkille.

Rannikon väki ottaa melojan hyvin vastaan.
Melonta kajakilla pitkin suomen pitkää rannikkoa vie 31 päivää, joista vain yksi on tyystin kajakista vapaa.

Mies ja kajakki kasvavat yhteen. Vielä muutama päivä lisää, ja olisi tarvittu kirurgin apua näiden kahden erottamiseen.



Entä miten käy irtisanomisen aiheuttaman masennuksen kanssa?

Kyllä! Se uppoaa keväisen meren syvyyksiin, katoaa karikoihin ja huuhtoutuu myrskyn jälkeiseen suolaiseen vaahtoon.

Mielenkiintoinen rannikko, upea tapa liikkua vesillä ja keväinen Suomi. Mitä muuta voisi toivoa?

5 kommenttia:

  1. Helppoa on uskoa kiukku pitkän työuran katkeamisen jälkeen. Toivottavasti miehesi nauttii rannikon melomisesta ja tulee takaisin paremmalla tuulella. Tsemppiä! On siinä monta kilometriä melottavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Asko ja kiitos viestistäsi. Tämä postaus kertoo Pekka Lassilan kirjasta "Maininki". Siinä hän kuvaa omaa melomistaan pitkin Suomen rannikkoa. Niin mielenkiintoinen persoona kuin Pekka onkin, me emme ole pariskunta, emme edes koskaan tavanneet.
      t. Tiina

      Poista
    2. Huolimattomastipa luin tuon jutun mutta hyvä, että oikaisit. :D

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista