keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Teneriffa: pilvinen ja muutenkin mukava taival Aquamansassa

Tämä reitti on Teneriffan keskikohdalla, Aquamansan retkeilyalueella, Valle de Orotavassa.

Kun auton jätti La Calderan risteykseen, pääsi heti polulle. Sen olivat toki muutkin huomanneet.

Kartta: freytag & berndt Teneriffa

La Caldera on tuossa R-kirjaimen kohdalla.














Risteyksen parkkipaikalta nousee polku kohti Calderaa. Nousu oli yllättävän jyrkkä... vai olivatko koivet vaan puutuneet autossa istumisesta?
Tässä se Caldera on. Keskellä on liukumäkiä pennuille ja ympärillä grillejä papoille. Puiden suojassa on pöytiä ja penkkejä piknikkejä varten.

Calderasta lähtee patikointipolkuja useaan suuntaan...









... joten valittiin niistä yksi. Se vie Choza Petro Gilille. Tarkoituksena oli kävellä Los Organosille.

Polku ei oikeastaan ole mikään polku, vaan leveä soratie. Vaikka päivä oli pilvinen ja tuulinen, olivat maisemat komeita ja matka joutui.










Choza Petro Gil on taukopaikka, katos ja penkkejä. Polun yli oli vedetty heppoinen muovinauha estämään jatkokävelyn.
Ja olihan siinä tuo kieltotaulukin...
... mutta polku näytti hyvin, hyvin houkuttelevalta...



... ja niin patikointi jatkui... muovinauha senkun lepatti tuulessa!

Hienon kiviaidan ovat pojat rakentaneet!
No, okei! Kieltotaulu oli joskus ollut ihan paikallaan. Rolling Stones!

Ei pelästytty ihan hirveesti, vaan jatkettiin eteenpäin.
Tämän mahtavan kivirakennelma vierestä olisi lähtenyt polku Los Organosille, mutta vastaan kävelleet vaeltajat kertoivat, että kivivyöry oli vienyt koko polun mennessään.
Aivan kokonaan.


Siispä katsaus karttaan ja uusi suunnitelma!






Vastapäätä rakennusta laskeutui polku kohti Aquamansaa.
Miksipä ei, suunta näytti houkuttelevalta.




Kivinen reitti kiemurteli halki metsän, ja oli ihan oikeasti opastettukin.
Koko ajan patikoitiin lievää alamäkeä laakson pohjalle.
Polku päättyi tielle, joka johti halki peltojen. Oli tosi hienoa nähdä tavallisten Teneriffalaisten asumuksia ja hyvin hoidettuja maatiloja.
Täältä siis tulevat ne herkulliset potut!

Kun tietä oli kävelty jonkin aikaa, ohjastivat opasteet kulkijan jälleen ylös polulle. Nyt noustaisiin kaikki se, mikä äsken oli alamäkeä.

Tämä kaunis kuru on vanhaa jokiuomaa. Joskus joessa lienee virrannut paljonkin enemmän vettä, kuin nyt.








Kulkijan iloksi on rakennettu portaikko ja komeat kaiteet.

Polku johti yhä ylemmäksi. Edessä oli lisää portaita ja kaiteita.

Näiden jälkeen noustiin jyrkät kiviaskelmat maantielle, jonka laitaa käveltiin muutama minuutti.
Ja ihan pian oltiin taas metsäpolulla, joka sekin nousi pikkuhiljaa...
Aurinko oli edelleen pilvessä ja tuuli oli kovaa.










Kohta avautuivat komeat näkymät Puerto de la Cruziin. Vai onkohan tuo kuitenkin La Orotava?

Tästä kohdin autolle oli vain parin sadan metrin tepastelu.

Retken päätteeksi poikettiin lounastamaan Restaurante Aquamansaan, joka on alamäkeen johtavan tien laidassa.










Listan mukaan tämä on Trucha a la Navarra.
Ja jokainen Navarrassa taimenta syönyt tietää, ettei se oikeasti ole tällaista... no, todella hyvää se oli kuitenkin.

Maukas lounas hilpeässä ravintolassa kruunasi päivän patikan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti