lauantai 23. toukokuuta 2015

Irti oravanpyörästä, opastusta erilaiseen elämään

Oravanpyörä on sellainen vempele, jossa häkkiin suljettu jyrsijä juoksee juoksemistaan, kun ei paremmasta tiedä. Oravanpyörä pyörii sitä nopeampaa, mitä nopeammin otus juoksee. Ja mitä kiivaammin pyörä pyörii, sitä nopsempaa on juostava.
Muuten putoaa, tai muulla tavoin kolhii itseään.

Oravanpyörästä irtaantuminen vaatii siis taitoa, ja uskallusta.



Kaarina Davis otti ja hyppäsi omasta oravanpyörästään. Ja putosi jaloilleen.
Sairaanhoitajan työhön ja oman elämänsä pintaliitoon tuskastuneena hän etsi, ja löysi uuden tavan toimia ja elää.
Taakse jäi hoitajan rankka pesti, tilipussin tuhlaaminen mielitekoihin ja, juu, avioliittokin.


Vanhan tilalle tullut uusi elämä vaati erilaista työtä, suunnitelmia ja myös onnenkantamoisia. Sellainen oli hänen mahdollisuutensa muuttaa lapsuutensa paratiisiin Alhonlahteen.
Tila oli ollut vuosia asumattomana, joten ihan mutkatonta sinne muuttaminen ei ollut.
Ammoin viljellyt maat olivat kesannolla, mutta uutteruus palkittiin ja pikku hiljaa, asioihin perehtymisen ja työn kautta kasvimaa alkoi tuottaa satoa. Syötävää, varastoitavaa, lähes ilmaista.


Edessä oli elämä, jossa tavoitellaan omavaraisuutta, ei fanaattisesti, vaan järkevästi. Edessä oli elämä, jossa rahaa syövät turhuudet jätetään omaan arvoonsa ja löydetään onni luonnosta, vuodenajoista, sipulisadosta ja metsästä.

Vuonna 2011 julkaistu kirja "Irti oravanpyörästä" kertoo vaikeuksista ja voitoista. Hankaluuksista ja ilon aiheista. Se kertoo myös niistä oivalluksista, joita on saatava, jotta voi uudelleen muotoilla elämänsä. Oivalluksista, jotka avaavat tien selkeämpään, rauhallisempaan ja luontoa kunnioittavampaan ymmärrykseen.

Asioita, varsinkin elämän perustarpeita, on opittava arvioimaan uudelta kantilta. Eli mikä on oikeasti tärkeää, ja mikä ei. Mikä syö rahaa ja luontoa, mikä ei. Vaihtoehtoja aina löytyy.


Uusi elämä on kosolti yksinkertaisempaa. Rahan arvo elämisen edellytyksenä kyseenalaistetaan, mutta sitä ei toki voida kokonaan sivuuttaa. Sen sijaan lasketaan, mikä on todellinen tuntipalkka sairaanhoitajan työssä ja miten elämän edellytykset voisi turvata jollain muulla tavoin. Siten, ettei tarvitsisi polkea entiseen malliin oravanpyörässä.



Realistisesti ynnätään ylös menoja, joita tulee tavallisesta elämästä. Ja sitten katsotaan, miten tuota loppusummaa voisi fiksusti pienentää. Tässä olisi kyllä oppimista itsekullakin!


Tarinan tärkeimmäksi asiaksi nousee sopusointu ympäröivän luonnon kanssa.
Kun sille antaa, mitä pystyy, siltä saa, mitä tarvitsee.
Ainakin melkein.


Tässä kirjassa minua viehättää kertojan rehellisyys ja tapahtumien elämänmaku. Kun kirjoittaja kertoo "entisen elämänsä" umpikujasta ja näköalattomuudesta, on se tutun tuntuista, eikä sitä epäile.
Hienoa on myös se, että tapahtumat taustoitetaan, mikään ei tupsahda tyhjästä. Kaikella on alkunsa ja lähteensä.

Väistämättä joutuu pohtimaan, pystyisikö itse samaan. Kuinka kiinni on nykyisessä elämäntavassa? Kaarina Davis kertoi oman tarinansa, joka inspiroi ja antaa uskoa. Inspiraatiosta syntyy uusia tarinoita...
No, olen juuri itse hypännyt omasta oravanpyörästäni. Olen vielä hypyn lakipisteessä, joten nähtäväksi jää, putoanko pyrstölleni vai jaloilleni. Minulla on vahvat jalat. Ja toisaalta pehmusteita pyrstössä...



Kaarina Davisin uuden elämän mahdollistaa myös se, että hän osaa kirjoittaa. Ja hän uskaltaa kirjoittaa. Se on hänen vahvuutensa.

Ja meidän lukijoiden onni.


Linkkilistassa on jo pitkään ollut linkki tähän maailmaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti