lauantai 29. marraskuuta 2014

Madeira osa 2. Madeiran katolla

Madeiralla on metsiä, levada-polkuja, rannikkoa ja vuoria. Tälläkertaa suuntaamme vuorille,  kuninkaan tielle, vaativalle, mutta myös antoisalle reitille. Jalkavammaiset älkööt vaivautuko!

Reitti kulkee kahden vuorenhuipun välillä: Pico Arierolta Pico Ruivolle, ja takaisin. Pico Arierolle ei ole bussiyhteyttä, joten aja sinne sillä vuokraamallasi koslalla, tai taksilla. Madeiralla on yleistä, että taksin kanssa voi sopia myös ajan, jolloin taksi hakee vaeltajan sovitusta paikasta pois. Käytä sitä hyväksesi.
 Arvioitu edestakainen kävely vie liki kuusi tuntia. Talvella reitti on ymmärrettävästi suljettu, sillä se on liukkaalla hengenvaarallinen. En lähtisi sille myöskään sumussa tai sateessa. Kauniilla säällä se salpaa hengen, sekä maisemiensa, että kiperien ylämäkiensä takia.


Pico Arieiron huipulla on ravintola...tai ehkä rehellisemmin, kahvila. Se on aivan sikahienolla paikalla, ja sen katveesta lähtee kivetty polku kohti seikkailua. Varaa mukaasi riittävästi vettä, purtavaa ja toimiva taskulamppu. Ja jos unohdat kameran, potkit itseäsi takaraivoon useammankin kerran...









Jos klikkaat kuvan isommaksi, näet polut, näet rinteet ja näet miksi haluat tälle taipaleelle.











Reitin alkupäässä on näköalapaikka Miradouro Ninho da Manta. Monille riittää jo nämä maisemat, ja tämä elämys. Eikä ihme!
Vaan riittääkö se meille? Ei aivan, joten rohkeasti eteenpäin!










Hankalimpiin paikkoihin on ystävällisesti rakennettu portaikkoja. Kaikki kunnia niiden rakentajille, hurjapäille...













Ihan kiva, että myös kaiteita on olemassa, tosin niitä ei toki ole ihan joka paikassa. Tässä kohdin on hyvä huomioida, että palatessasi samaa reittiä tämä kaikki on ylämäkeä. Tällä patikoitsijalla on oikeaoppisesti lätsä päässään. Sitä ei sovi unohtaa pilvien yläpuolella.









Matkan edetessä edessä on kaksi vaihtoehtoista reittiä: toinen kohoaa kiperää polua korkeuksiin, toinen kulkee viiden tunnelin kautta tasasempaa reittiä. Osa tunneleista on pitkiä ja niissä on mutkia: et selviä ilman taskulamppua.
Molemmilla reiteillä riittää maisemia, toinen ei ole toista huonompi. Molempia seuraten päädyt Pico Ruivolle.









Pico Ruivolla on niinikään kahvila, ja se tulee tarpeeseen! Kahvilalta johta polku vielä ylemmäksi, aivan Pico Ruivon huipun tuntumaan.

Kun laskeudut sieltä, on aika kulkea sama polku vastakkaiseen suuntaan. Kaikki, mikä oli ylämäkeä,on nyt leppoisaa alamäkeä, ja kaikki, mikä tuntui niin helpolta, on nyt tuskaista nousua.

Tämä reitti vaatii kuntoa ja sinnikkyyttä. Varaa riittävästi aikaa, ja lähde polulle vain turvallisella kelillä.

(  Madeira osa 1   )










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti