perjantai 3. lokakuuta 2014

Eläimellistä menoa Caminolla

Olenkin jo kertonut ongelmaisesta kanasta, joka ojasta vaanien aikoi julmasti lopettaa ystäväni vaelluksen. Niin, me ihmiset voimme vain arvailla muiden luontokappaleiden motiiveja. Ehkä se kana oli jo pitkään suunnitellut atakkia vaeltajien pään menoksi, ehkä se oli militantti hyvistä syistä! Ja tosiasiahan on, että juuri tämä sama ihminen onnistui aktivoimaan muitakin eläimiä: vain muutama päivä kanan hyökkäyksen jälkeen onnistui... no melkein onnistui,  hyvin sympaattinen aasi varastamaan  samaisen vaeltajan repun.                                                                                                                                          
Kävelijä kohtaa Caminolla kissoja, jotka vaanivat kiviaitojen päällä. Ne haistattavat pitkät oudoille kulkijoille! Hevosia tapaa usein laitumilla, varsinkin baskimaalla ja Caliciassa. Jos kuljet läpi laitumen, muista sulkea kaikki ne portit, jotka olet joutunut avaamaan!

Aivan oma lukunsa ovat Caminon koirat. Espanjassa, ja miksei Portugalissakin, koiria käytetään niin toisella tavalla, kuin mihin me suomalaiset olemme tottuneet. Osa, se onnellinen osa, koirista on lemmikkejä. Mutta sitten on paljon koiria, joiden tehtävänä on vartioida. Niitä näkee
tehdasrakennusten seinämillä kolmen metrin kettingeissä, niitä näkee huoltoasemien pihoissa minimaalisissa aitauksissa ja niitä näkee ihan tavallisten talojen pihoissa nukkumassa asfaltilla kuhmuinen vesiastia melkein ulottuvissa. Koirarakas vaeltaja joutuu kovettamaan sydämensä niitä nähdessään!

Suurin osa vapaana kulkevista koirista on ystävällisä tai välinpitämättömiä. Ne ovat ikänsä katselleet outoja reppuselkäisiä hiippareita, eivätkä pentuiän jälkeen korviaan lopsauta vieraskielisille huhuilijoille.

Koirat Espanjassa ja Portugalissa pelkäävät keppiä. Se ei kuulosta mukavalta, eikä sitä kannata miettiä kovin tarkasti...mutta sitä voi käyttää hyödykseen, jos kohtaa vapaana olevan koiran sen huonona päivänä. Vaellussauva, kävelysauva, mikä tahansa keppi, jolla helpotat kävelyäsi, pelottaa koiria. Mieleeni muistuu irlantilaisen vaeltajan kertomus: hän oli kohdannut irtokoiran, jolla oli jotain kaikkia repun kanssa kulkevia vastaan. Tai ehkä se piski oli vain herännyt väärällä tassulla.... Irlantilaisella ei ollut ollut sauvaa tai keppiä, vaan hän oli joutunut häätämään koiran kauemmaksi heittelemällä kiviä. "Joka kiven kohdalla ajattelin omaa, Irlannissa odottavaa koiraani" kertoi mies suruissaan. Hän oli harras koirien ystävä, ja olisi mielummin kivien sijasta heristänyt koiralle keppiä ... jos hänellä vain olisi sellainen ollut.
Kuvan koira ei liity tapaukseeen.

Jos pelkäät koiria oikein tosissasi, voi Caminolla vaeltaminen olla sinulle ylivoimaista. Totuttele koiriin kotimaassa, siitä on suuri hyöty molemmille osapuolille.

Jos haaveenasi on lähteä Caminolle oman koirasi kanssa, niin unohda koko juttu! Siellä koirasi on jatkuvasti jonkun toisen koiran reviirillä, mikä on koiralle hyvin stressaavaa ja voi johtaa verisiin tappeluihin. Lisäksi yöpymispaikkojen löytäminen koiran kanssa saattaa olla lähes mahdotonta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti