lauantai 18. lokakuuta 2014

Appara, iltapäivän ilo

Appara, tai vieraammille Ahvenisto, on Hämeenlinna helmi. Tai toinen Hämeenlinnan helmistä. Se toinen on tietenkin Aulanko. Appara, Hämeenlinnan helmi, pelastaa nuutuneen iltapäivän. Kun on just niin väsynyt ja syrjällään, ettei tekis muuta, kuin makais sohvalla ja haaveilisi helpommista ajoista, on aika pistää tossua toisen eteen ja lähteä Apparalle.

Appara kuuluu kesään, joten mikä sen ihanampaa, kuin talloa sen polkuja kuulaana syyspäivänä. Viime kesänä tapahtui maailman ihme ja Apparan allas korjattiin noin sadan vuoden tuumailun jälkeen. Voi sitä ihmisen riemua, kun viimein saatiin vettä altaaseen! Sen kunniaksi otin kuvan tyhjästä altaasta.


Apparan järven ympäri kulkee osava pururata, jota pitkin ainakin minun ikäluokkani Poltsarilaiset ovat maleksineet monen monen kouluvuoden ajan. Itseltäni meni oppikoulun ja lukion jälkeen osapuilleen viitisen vuotta, ennenkuin pääsin kouluvuosien traumoista ja pystyin taas nauttimaan Apparan upeista maisemista ja oikeasti ihan hiton hienosta pururadasta.



Apparalla on yleensä paljon lenkkeilijöitä, kävelijöitä, koiran ulkoiluttajia ja muitakin maleksijoita. Nämä kuvat ovat ihmisistä autioita jostain minulle käsittämättömästä syystä. Ehkä keli oli liian vaativa?







Vuonna 1952 oli Apparalla Olympialaiset. Silloinen maastojuoksurata on nyt onnistuttu löytämään uudelleen, ja jotta se ei taas epähuomiossa katoaisi, on se merkitty maastoon kuvan mukaisilla merkeillä.









Apparalla veden ja metsän sympoosiumi hivelee silmää. Oikein tekee mieli loikkia eteenpäin, niin inspiroiva on maisema.










Järven kauimmaisessa päässä on ihmismassoista kaukana. Tämä on myös suosittu koirien juomapaikka, mutta tarkoituksella mukaan otettu piski ei suostunut poseeraamaan kuvausta varten.











Koska Apparan järvi on harjujen kainalossa, tai mahapoimussa, tai nivustaipeessa, riittää poluilla korkeuseroja. Hikeä pukkaa, kun nousee veden tasolta kohti huimaavia korkeuksia. Mutta siinä samalla huomaa nuutuneisuuden kaikonneen. Veri kiertää suonissa kohisten, mutta ei liikaa kohisten, ja värit ympärillä ovat ah, niin kirkkaita!

Appara on jälleen pelastanut ihmisen sohvakuolemalta. Taas kerran on ikuinen kaiho luontoon vienyt voiton vaakatasoisesta telkkarin tuijottamisesta ja nopeasta apatiaan vaipumisesta. Terve menoa kooma!




Kiitos ihanainen Appara! You saved my day!








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti