Minä olen hulluna Caminoon. Olen kävellyt sen perinteisen "Ranskalaisen" Caminon Jean-Saint-Pied-de-Portista Santiago de Compostelaan. Olen kävellyt Camino del Nortea 300 kilometriä päästäkseni Santiagoon, ja kahdesti Portugalin Portosta pitkin Camino Portuguesia Santiagoon. Kammottava oli vuosi 2010, kun Islannin tuhkapilvi esti Caminolle pääsyn...muistan sen joka kerta, kun syön Skyriä!
Kun palasin intoa tihkuen ensimmäiseltä Caminoltani, sain kuulla tooosi kartalla olevia kysymyksiä kävelystäni: pääsinkö edes koskaan suihkuun? Oliko susista ja karhuista haittaa? Kuinka kuljin siinä välillä (?), bussilla vai taksilla? Ja niin moni halusi tietää: miksi? No siksi, koska kaikista epäilyistäni huolimatta se oli mahdolllista, koska maisemat siellä olivat mahtavia, koska tavalliset espanjalaiset olivat kovin ystävällisiä ja koska he tekevät mahtavaa punaviiniä.
Jokaisella Caminolla köpöttävällä on oma syynsä vaeltamiseen. Caminohan on tuhatvuotinen pyhiinvaellusreitti, joka on tavattoman tärkeä katolisille. Vaelluksen päätepisteessä Santiago de Compostelassa vaeltaja saa todistuksen, joka takaa hänelle pääsyn taivaaseen. Tai ainakin hetken synnittömyyden...itselläni se ainakin on aina ollut vain hetken synnittömyys... Monet vaeltavat juurikin uskonnollisista syistä. Ja se onkin tavallaan helppoa, sillä Camino kulkee kirkolta kirkolle. Sitten olemme me muut, jotka vaellamme kuka mistäkin syystä: urheiluhengessä, kulttuurin takia, sisäisen ahdistuksen takia, tai kun äiti käski.
Näitä Caminoa koskevia kysymyksiä on paljon, ja ne ovat kaikki kiinnostavia. Moneen kysymykseen on monta vastausta, eikä mikään niistä ole ainoa oikea. Jotta Caminon pohtiminen saisi ansaitsemansa tilan, aion lähitulevaisuudessa perustaa tähän blogiin uuden sivun, jossa pohditaan näitä usein kysyttyjä kysymyksiä (=UKK). Tuskin maltan odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti