maanantai 17. heinäkuuta 2017

Kävelyllä Kokkolassa

Tänä kesänä pääsin jo toista kertaa musisoimaan Kaustisiin kun
Hämeenlinnalainen ukulelebändi VOPulele heitti siellä keikan kahtena päivänä.

Yövyin keikkojen välillä Kokkolassa.
Sen kunniaksi kuva kokkolalaisesta musiikkiliikkeestä.
Kokkolan vanha kaupunki on nimeltään Neristan.

Kun näin alueen ensimmäiset talot, tuntui kuin olisin kävellyt takaisin omaan lapsuuteeni.

Samankaltaisia taloja oli vielä 60-luvulla myös Hämeenlinnassa.

Ei ole enää.

Näiden talojen näkeminen toi mieleeni, paitsi kotikaupunkini vuosikymmenten takaa, myös tunteen siitä millaista oli olla lapsi.
Muistoissani kävelin pikkulikkana äitini perässä puutalojen keskellä kivetyllä jalkakäytävällä.
Kuljimme hitaasti, sillä äiti tuntui tuntevan kaikki vastaantulijat.

Ja hän jäi kokoajan suustaan kiinni.


Minä olen tullut enemmän isääni.





Minulla oli kutittavat sukkahousut ja takin taskussa kankainen nenäliina, johon oli painettu pieniä punaisia kukkia.

Äidin jutellessa potkin pikkukiviä kivetyksen raoista ja katselin varpusia.

Niitä oli siihen aikaan jokapaikassa.
Kokkolalaiset ovat pitäneet hyvää huolta puutaloistaan.

Varmaan niitäkin oli ammoin enemmän, toki.

Kuvan Rahmanin talo on vuodelta 1753.
Hauska idea on kertoa alueen historiasta katukilpien yhteydessä.
Kaikenkaikkiaan viehättävä puutalokokonaisuus tuo Neristan.

Muutama muraalikin osui reitilleni.

Vallankin Figarol-mainos sopi kuin nakutettu lapsuushöpinöihini.




Loppukuvaksi valikoitui Kokkolan kaupungintalon isänmaahenkiset kukkaistutukset.